Elinkaarimallien kilpailuttamisohjeita ja valmiita sopimusmalleja pian saatavilla

Elinkaarimallit eroavat perinteisistä hankintatavoista monella tavalla myös kilpailuttamisessa sekä tilaajan ja palveluntuottajan välisissä sopimuksissa. Elinkaarimallit-kehityshankkeessa pyritään helpottamaan mallien käyttöönottoa laatimalla kilpailuttamisohjeita ja valmiita sopimusmalleja, jotka tulevat vapaaseen käyttöön.

Kynnys tarttua uuteen ja tuntemattomaan on yleensä aina korkeampi kuin tuttuun ja turvalliseen. Tämä pätee myös elinkaarimalleihin, joista ei Suomessa vielä ole kovin paljoa kokemusta. "Siksi onkin tärkeää tarjota julkisyhteisöille ohjenuoria, joihin voidaan turvautua, kun ollaan lähdössä elinkaarihankkeeseen", sanoo tutkimuspäällikkö Juha-Matti Junnonen Teknillisen korkeakoulun Rakentamistalouden laboratoriosta. Junnonen osallistuu Elinkaarimallit-hankkeen työryhmään, joka perehtyy sopimusmalleihin. Sopimusmallien tarkoituksena on toimia ohjeina siitä, mistä asioista osapuolten pitäisi sopia ja toisaalta esimerkkinä siitä, miten niistä voisi sopia.

Sopimusmalli, johon sisältyvät rakennushankkeen suunnittelu, rakentaminen, valmiin kohteen ylläpito ja kiinteistöpalvelut, valmistuu kevään 2006 kuluessa kuten siihen kuuluva käyttöohjekin. Työryhmä tekee myös toisen sopimusmallin, johon sisältyy edellä mainitun kokonaisuuden lisäksi rahoitus. "Sopimuksesta, jossa palveluntuottaja järjestää myös rahoituksen, on jo olemassa luonnos. Se saattaa kuitenkin vielä muuttua huomattavasti", kertoo Junnonen.

Oleellista elinkaarisopimuksen sorvaamisessa on Junnosen mukaan se, että koetetaan mahdollisimman hyvin ennakoida sopijaosapuolten tilanteen muutoksia, joita saattaa tapahtua sopimuskauden aikana. "Sopimuksen sisään pitää rakentaa joustavuutta ja keinoja muuttaa sopimusta kesken sopimuskauden." Sopimusten monimutkaistuminen on yleinen kehityssuunta eikä suinkaan koske vain elinkaarimalleja. "Toivoa sopii, että yksityiskohtaiset sopimukset vähentävät tulkinnanvaraisuutta, epäselvyyksiä ja kiistoja", sanoo Junnonen.

Eri osapuolten näkemykset otettu huomioon

Elinkaarimallit ovat suuria hankekokonaisuuksia, jollaisten kilpailuttaminen on aina vaativaa. Kilpailuttamisen työkaluiksi Elinkaarimallit-kehityshankkeessa valmistellaan sekä laajaa ohjetta että lyhyempää, käytännönläheisempää versiota. "Laajan ohjeen lähestymistapa on osittain tutkivan pohdiskeleva, kun taas lyhyempi versio auttaa kilpailuttamaan todellisen hankkeen oikein ja välttämään pahimmat karikot", tiivistää varatuomari, asiamies Leena Eranti Rakennusteollisuus RT ry:stä.

Sekä sopimusmalleja että kilpailuttamisohjeita työstämässä on mukana Suomen Kuntaliiton, rakennusteollisuuden yritysten, asianajotoimiston ja tutkimuslaitosten edustajia. Näin halutaan varmistaa, että sopimusmallit ja ohjeet heijastavat eri osapuolten näkemyksiä ja saavat laajan hyväksynnän.

Elinkaarimalleissa sopimuskaudet ovat pitkiä: joskus ne solmitaan yli 20 vuodeksi. "Nykyinen laki ei ota kovin hyvin huomioon pitkäkestoisia hankintoja, joten laissa on ikään kuin aukko sen kohdalla, miten tällaiset hankkeet tulisi kilpailuttaa", sanoo tutkija Ville Laine. Hän viimeistelee elinkaarimalleihin liittyvää lisensiaatintyötään Helsingin yliopiston oikeustieteen laitokselle.

Kilpailullinen neuvottelumenettely on uusi vaihtoehto

Samaan aikaan Suomessa on tekeillä uusi hankintalaki. Vielä ei ole selvää, milloin se etenee eduskuntakäsittelyyn. Lain hahmo tulee peruspiirteissään EU-direktiivistä, ja se sisältää Suomessa ennen tuntemattoman hankintamenettelyn, kilpailullisen neuvottelumenettelyn. "Kilpailullinen neuvottelumenettely on tarkoitettu monimutkaisiin ja vaativiin hankintakokonaisuuksiin. Se antaa enemmän toimintavapautta kuin toistaiseksi eniten käytetyt avoin ja rajoitettu menettely, mutta on toisaalta säännöiltään tiukempi kuin nykyään harvoin käytetty neuvottelumenettely", selittää Laine.

Kilpailullinen neuvottelumenettely sopii elinkaarimallihankkeisiin, joissa ei tarjouspyyntövaiheessa osata määritellä hankkeen teknisiä ominaisuuksia tai hankkeen oikeudellista tai taloudellista luonnetta, vaan toivotaan tarjoajien innovatiivisuuden tulevan esiin tarjousprosessissa. Laine muistuttaa, että kilpailullinen neuvottelumenettely on tarkoitettu poikkeustapauksiin eikä ole koskaan pakollinen, vaan ainoastaan vaihtoehto.

Monimutkaisissa ja suurissa hankintakokonaisuuksissa sekä tarjouspyynnön että tarjousten laadintaan tarvitaan runsaasti esityötä, jonka kustannukset ovat huomattavat. Tarjousten hinta vastaa useampaa prosenttia koko hankinnan kustannuksista. Ryhtyessään tosissaan tekemään tarjousta yritys ottaa melkoisen taloudellisen riskin, joka toteutuu, jos tarjous ei voitakaan tarjouskilpailua. Joskus onkin hankalaa saada riittävän monta tarjousta, koska yritykset välttävät riskinottoa. "Tilaajien etujen mukaista on, että ne saavat tarpeeksi laadukkaita tarjouksia, joista valita paras. Tarjouksista voitaisiin maksaa jokin korvaus ja näin houkutella yrityksiä osallistumaan tarjouskilpailuun. Uusi hankintalaki sallii tämän", Laine sanoo.

Kunnat voisivat keskittää hankintaosaamistaan

Monissa kunnissa hankintojen kilpailuttaminen vie jo nyt paljon voimavaroja, ja markkinaoikeuteen päätyvien tapausten määrä on kasvussa. Hankintalain muutoksen pelätään lisäävän kuntien hankintaviranomaisten työtä entisestään. Laineen mukaan uusi laki ei kuitenkaan juuri sisällä uusia perustavanlaatuisia velvoitteita nykyiseen nähden, ja kansalliset kynnysarvot alittaviin hankintoihin on tulossa lisää tervetullutta vapautta.

Miten kuntien kannattaisi varautua lakiuudistukseen? Junnonen neuvoo selvittämään ainakin sen, miten uusi hankintalaki muuttaa kunnan omia hankintaohjeita. Sekä Laineen että Junnosen mielestä kuntien voisi olla järkevää keskittää hankinta-asiantuntemustaan esimerkiksi siten, että useat kunnat perustaisivat yhteisiä hankintatoimistoja. Heistä tavallinen juristiosaaminen ei hankintoihin riitä, vaan kyseessä on kiistatta erikoisala.